tisdag 21 november 2017

(406) Trumaa ja Valojen maan aita

Eräässä unessani
tulin tontille Pyhän Maan.
Se oli neliön laatta,
virtaan rajautui reunaltaan.

Siellä vallitsi ruhtinasperhe,
kuin Sara ja Benjamin,
tai heidän enkelinsä,
heidän hahmossaan kuitenkin.

Oli aurinkoista maassa
ja tunnelma iloinen.
Maa oli valkeutta
ja katselin rajoja sen.

(Niinkuin mökillänikin
rajat tarkistan,
entispolvien merkit,
rajapyykit tunnistan).

Vaan mikä on valojen maassa
rajoille parhaimpaa,
Ympäristöään korkeampana
kohoaa  laatta, Trumaa.

Sitä maata katsellessa
satuin unessa aattelemaan,
että rajalle sopisi juna
rautatietä kulkemaan.

Kellä nyt sitten on uni,
kertokoon unensa,
vaan mitä tekevät oljet
jyvien joukossa.

Muistiin 21.11. 2017

lördag 18 november 2017

(405) Kuin rankkasade seinää vastaan...

”Kuin rankkasade seinää vastaan
on kiukku väkivaltaisten.” (Jesaja 25: 4).
Siinä lakoo hyvä vilja
kuin olki entinen.

On paholainen seulomassa
seurakuntia,
niinkuin seuloo peltomiehet
pellon nisuja. (Luukas 22: 31,32)

Vaan Jumala on linna, turva
vähäväkisten,
suoja rankkasateelta
joukolle heikkojen. (Jesaja 25. 4)

Muukalaisten melu maasta
vaipui, vaimeni,
laulu väkivaltaisten
tyrehtyi, taukosi.

Niinkuin helle erämaan
näännyttää planeetan,
niin tyrehdyttää Jumala
melun, väkivallan. (Jesaja 25: 5)

Pelastuksen muuriksi
Jumala asettaa.
Vanhurskas kansa porteistaan
sisälle tulla saa. (Jesaja 26: 1-4)

Kun sukupolven ajankello
hetken raksahtaa,
väkivallan linnoitukset
tomuun katoaa. (Jesaja 26:5)

Jumala kansat ravitsee
omalta vuoreltaan,
ydinrasva, voimaviini
heikot vahvistaa. (Jesaja 25: 6)

Katso, meidän Jumalamme
meidät pelastaa (Jesaja 25: 8)
ja ahdistuksen ajoista
maan rajat laajentaa: (Jesaja 26: 15)

Kyntäjä kyntää kyntöaikaan
ja kylvää ajallaan.
Ei hän aina iät kaiket
äestä vakojaan,

asettaa riviin nisunjyvät,
ohrat omaan paikkaansa,
ja viereen sitten vehnääkin
kolmitahkoista. ( Jes. 28: 23-29).

Sateenkaari kaiken yllä
Aika jatkuu maailman. (Genesis 9: 12)
Kesä, talvi vuorotellen
tulee jatkumaan.

Siis niin kauan kuin
pysyy planeetta,
ei kylväminen lakkaa,
on sadonkorjuuta.

Ei lakkaa vilu, helle,
se hyvin tiedetään,
ei lakkaa kesä, talvi
ei päivä, ei yökään. (Genesis 8: 22)

Ehkä kerran helteellään
Jumalaa vähentää
väkivallan henkeä,
joka viriää.

(Ehkä taivaan planeetat,
moni, jokainen?
oli kerran Eedeniä,
runsasvetinen.

Luojallamme on niin pitkä
iankaikkisuus.
On hetken heinää ihmiskunta,
joka polvi uus.

Väkivallan takia
lie tullut planeettaa
debristä ja tähtiä
ja monta komeettaa).


18.11. 2017



onsdag 15 november 2017

(404) Pihlajanmarjoista


(404) Uni pihlajanmarjoista

Olin unessa vihreillä niityillä,
jo halla oli puraissut heiniä.
Meitä oli niityllä useita
ja treenasimme  juoksua.

Sieltä lähdimme alas laaksoon päin
ja polulla seuraavaa unessa näin.
Jono laaksosta vastaan vaeltaa
jokaisella paljon kannettavaa: 

Isot kimput pihlajanmarjoja
sylin täysi määrä on kaikilla.
Jono on pitkä, tusinoittain.
Hiljainen vaellus ohittaa vain.

Mikä idea? Minäkin haluan
pihlajanmarjaa koko kapan,
sillä siitä saa hyvää hilloa,
vitamiinia talven varalta. 

Alan katsoa puita vierellä,
on granaattiomenaa yhdessä.
Kolme granaattiomenaa aluksi
asetin selkäreppuuni. 

Jatkoimme alas laaksoon päin.
Metsän sammaleisen  siellä näin
Ei yhtäkään  marjaista pihlajaa.
Mistä tulivat kantaen satoa?

...(Joku sammalikossa ammuskeli,
kai jotakin siellä metsästeli,
Hei, varo meitä, poimimme marjoja,
ja sienetkin  voisivat kelvata!)...
 

Olen minäkin pihlajanmarjoja
kerran kerännyt talven varalta.
Oli silloin aika vaikea,
ja niukasti ruokaan varoja.

Tänä aamuna granaattiomenaa
aamiaiseksi söin - ja pohdituttaa.
 On pihlajanmarja arvokasta,
Myös heijastus ajasta vaikeasta.

Muistiin 15.11.2017


söndag 12 november 2017

(403) Evoluutioennuste






Minkähän tähden maailma
kasvaa niin paljon ohdaketta?
Miksi orjantappura valloittaa
ja ketojen kukkaset karkottaa?

Mistä ohdake, orjantappura
saa valtavan alkuvoimansa?
On tietysti Luojalta, alkuajoista
niiden evoluutioennuste mahtava. 

Käskystähän kasvavat ne
joka työmiehen pellolle!
Ei syy yksin  alun Aadamissa,
vaan häneltä vaadittiin  ylintä vastuuta. 

 Eeva jos  myös on  evoluutiossa,
kai kantaa voi  samoja vastuita.  
ja niin  yhdessä voittavat ohdakkeet,
ja orjantappurat levinneet.

Genesis 3:18.

Thorns
Thistles

Muistiin 12.11. 2017

lördag 11 november 2017

(403) Silloin on oleva kuin Nooan päivinä

(403) Silloin on oleva kuin Nooan päivinä

Mitä sitten oli Nooan päivinä?
Ne tiedot saa - mistä lähteestä?
Vain eläviltä on kirjaa ja historiaa
entisistä lie geologiaa.

Puoli tuhatta vuotta hiljaista
eli Nooa aikansa nuoruutta.
Sukupolvessaan hurskaana ahkerana,
ja mainittu Jumalan tuntevana.

Nooa hengessä sai tietää tulevaa
ja alkoi heimoja varoittaa.
Nooa miellytti Luojaa ja Jumalaa
Nooa Jumalta myös Sanomaa saa.

Sata pitkää vuotta hän saarnasi
mutta yksi vain uskoi ja kuunteli:
Oli vaimonsa uskossa vahvana
Sai perhe kolme pienokaista.

Siinä varttuivat Seem , Haam ja Jahvetti
kolme aikuisen ikään yleni
Myös miniät uskoivat Jumalaan.
Oli kahdeksan uskovaa päällä maan.

Löysi Jumala uskon siemenen
keskeltä tulvivan pahuuden,
jossa ei sata saarnaajan vuottakaan
saanut useampia uskomaan.

Niin pientä ja vähäistä joukkoa
ei taivaiden tarhasta suljeta
ja niin alkoi ajat uskovien
Ja rajat Luojan pitkämielisyyden.

Oli aika saarnata,varoittaa.
Oli aika vaieta , kiiruhtaa.
Oli aika kylvää ja kuokkia
ja eloa aittaan varastoida.

Oli aika hirsiä hankkia
puita kaataa, laudoiksi sahata.
Oli aika ne hirret asentaa
ja rakenteet arkiksi muodostaa.

Oli aika myös varustaa kammiot,
elintarvikkeen, rehun varastot.
Oli aika myös arkkiin astua
ja kammiot kaikille valita.

Oman huoneensa joka perhe sai,
tarhan, karsinan , piltun eläimet kai
Lie lintuja ollut parsilla,
kaikenlaista kammion koloissa.







Oli aika kammio sulkea,
sinetöidä ulkopuolelta.
Luomakunta ahdistuksessa
oli suureen syöverin kourissa.

Pimeys nieli kaiken maan.
Kuin ei olisi ollut kuutakaan.
Säkkipimeän myrskyn kourissa
eli uskovain joukko toivossa.

Ei edes kattoikkuna,
antanut toivon kajoa.
Oli vain usko Jumalaan
ja luottamus uskon antajaan.

Siellä suuressa vaivassa
Nooan perhe hoiti karjoja,
annokset karjalle päivittäin
rehusta tasan jakoivat näin.

Linnuille omat jyvänsä,
perheille leipää, hedelmiä.
Huojuu ja horjuu kai koko maa.
Kellua, keinua arkki saa.

Taas määräaikana tapahtui.
Päivien luku kirjaantui.
Ihmiskunta, säilynyt arkissa,
pysähtyi karille lopulta.

Tuulet tulivat tuivertavat
ja tulvien vedet kuivaavat.
Määräaikana kattoikkuna
antoi taas jälleen valoa.

Määräaikana ovi avautui.
Joukko arkista purkaantui
ja jätti arkin vuorella.
Ei sinne enää palata.




Aika jatkaa kulkuaan.
Arkki kuuluu ihmisen historiaan.
Alkuihmisen aika ajaton
sai sen ajan, joka meillä nyt on.

Jumala itki maailmaa,
itki ja halusi muistuttaa
itseään sateenkaarella,
kun katseli Nooassa kuvaansa.

Oli Jumalan kuva nyt muuttunut:
oli ihminen arkissa pelastunut,
veden kautta Jumala ainoastaan
käy ihmiskuntaa nyt katsomaan.

Siksi kaste on tärkeä, muistakaa,
sillä niin voi Jumalaa muistuttaa,
että onhan Hän itse luvannut
Hän, kerran tulvalla tuhonnut,
että enää toiste ei kaikkea maailmaa
tulvavesiin Hän koskaan upota.

vaan silti- on aina muistettava
että pitkämielinen Jumala
on kuvaansa meissä tarkkaava.
Löytyykö vielä uskoa?

Elämme Nooan aikoja, Nooasta tulleita polvia.
Nooan ajoista alkaen, on Luoja nyt pitkämielinen.
Tänä päivänä - niinhän nyt sanotaan.
nooalaisten aikaa  on, päivä kerrallaan.

11.11. 2017
































(402) Nooalaisten ihmiskunta

Ei varsinkaan Nooan aikana
peltomiehen työntekö pellolla
ollut syntiä Jumalan silmissä,
ei jauhanta käsikivillä.
Ei ollut syntiä solmia
rakkausavioliittoja,
hankkia vävyä, miniää,
rakentaa omaa onnenpesää.
Ei Jumala sellaista armossaan
käy Luojan vihassa tuomitsemaan

Mikähän sitten Luojamme
vihastutti maailmassamme,
niin että tulvan ja jään kaudella
väheni ihmiset Nooan aikana?
..
Maa turmeltui ihmiskunnasta,
se ei pysynyt Alkulaissa:
ahertaa, viljellä peltoja,
saada leipänsä joka sadosta,
perustaa perheitä, koteja,
hankkia uutta polvea,
vallita merta ja mannerta,
karja ja koko luomakunta.

Nooa on  meidän kaikkien alkuna
Patriarkka kymmenes  Aadamista.
Nooan sukua nyt viljaltikin
Maapalloa asuttaa nykyisin.

Muistiin 11.11. 2017
kts.
Matteus 24: 37,38.
Luukas 3: 36, 37.
Luukas 17: 26.
I Pietarin kirje 3: 20.
II Pietarinkirje 2: 5.
Hebrealaiskirje 11:7. 
Kuvaus  Nooan arkista : parakkimainen  monikammioinen ( multisellulaarinen)  proomu  sisältäen  päällekkäisiä  kerroksia,  tasainen  pohjakerros on yksi kerroksista.   honkapuuarkki, pituus noin 300 ft, korkeus 30 ft ja leveys 50 ft.  
1x1x1 kattotorni, josta saattoi avata  luukkuikkunan orientoitumistarpeeseen.  Se ei ollut varsinaisesti  ilmastointi-ikkuna, vaan  vesitiivis, mutta vaaran ohimentyä  antoi ilmaakin.   Katto oli irrotettavissa.  Ilmastoinnista ei ole mainintoja.  Kuitenkin ilmaa oli, jonka varassa pysyi hengissä. Vaihtoehto oli vesi, jota ei voi hengittää. Kalat olivat ulkopuolella sillä kertaa. 
Yhden kerroksen kokonaistilavuus 300ft x 10 ft x 50 ft.  
Ei varsinainen laivamuoto, mutta pysyy sellulaarisena ja tiivistettynä ja sisällöltään tasapainotettuna  pinnalla.  eikä mene kumoon. Proomumainen mielestäni, vaikka  taide näkee sen lähinnä  modernina  keulaisena ja kölisenä   laivana. Arvelen että Nooa ei tiennyt, ei voinut aavistaa asian  valtavuutta,  että tuli varsinainen avomerimatka.
Kyljessä lastausovi, jonka voi sinetöidä kiinni ulkoa käsin. Laitoksessa ei ole keulaa tai perää, koska se ei ollut matkalla minnekään.  Sen tarkoituksena oli ekossapysyminen katastrofissa: Survival.

söndag 29 oktober 2017

(401) Jäämerivirta uni

Uni Jäämerivirrasta !!!
Miten virralle löytää sanoja?
Katson Jobin kirjasta
 sanat Alkumeren kuvasta: 

Raahab on iso Alkumeri,
jäätävä, vahvavirtainen.
Syvyyden kuiluista , mistä sen alku?
Lähdesuonta jääveden tunteeko ken?

Vain Luoja voi ovilla sulkea merta,
kun se Alkumaan kohdusta lähti kerta.              Job. 38: 16.
Meri niin sai teljet ja ikuiset rajat,
aaltojen ylväiden asettajat.                                Job 38: 8-11.

Jumala yksin syvyydet tuntee,
on paljaana Tuonela edessään.
Manalan peitteeksi eri riitä mikään,
jääkauden kerrokset ensinkään. Job 26: 5.

Piirin ja pinnan pimeän päälle
Luoja voi piirtää ja asentaa;
valon ja pimeän rajan maita
Hän yksin säätää ja tarkentaa.

Vaan viime öisessä unessa
jäävirta on jälleen olemassa.
Siinä virrassa kiidin, ja lapsenikin.
Onko meri vai virta se, pohdiskelin.

Viiruna maata on oikealla,
on siellä pellolla lätäköitä.
Uin sinne katsomaan  rannalta.
On putkia, joitakin jäähdytystöitä.

Vesi kimalsi vastaan lammikoista,
Virtaan palasin rannoista noista.
Löysin rannan selvästi paremman,
kivikielekkeen ja korkean.

Sinne nousimme jäisestä virrasta
minä ja lapseni mukana.
Oli hauska se kallio tosiaan,
kuin liukurata puistossa.

Ylös alas kiersimme kielekettä,
syöväri viskasi peräämme vettä
ja aallollaan meidät huipulle heitti,
kai niinkuin leikkiä kanssamme leikki. 

Tuli sinne vielä ihmistä kaksi,
toisesta torvenkin omistajaksi.
Tahtoivat meille jotakin soittaa.
Vaan hetkinen!  Onkalon säde koittaa.

Vieraskirja on hyllyllä onkalon.
Käden ojennan, nyt se minulla on.
Ja kyniä monta sen mukana,
siihen voi nimensä kirjata!

Hei, lapset, tulkaa nyt kirjoittamaan!
Mutta sitten pysähdyn, katson vaan.
Se virta on kummaksi muuttunut:
Vesi nousee, on tyrskyksi suuttunut.

Kiertää hurjana. Nouseekin syöveri!
tyrskyt iskevät toisiaan raivokkaasti.
Jos emme nyt tässä oisi
en sitä kirjoittaakaan voisi.
...

Siihen se uni päättyikin:
vieraskirja kädessä, kyniäkin.
Pää pyörällä miltei taisi olla.
Kirjaisinko uneni taas runolla?

Muistiin 29.10.2017

Luin myös suuresta alkumerestä Jobin kirjasta.
Kutsun tuota univirtaa Raahabmereksi.

Job chapter 26

Job 38.